|
Acid Cinema värkkää
Hapokasta
underground-elokuvaa
Juha Penttisen, Antti
Kolivuoren ja Jaakko Huovisen elokuvat eivät aina sovi esitettäväksi
herkkänahkaisille. Älä näytä äidille tai varsinkaan mummolle - varoitus
on väliin paikallaan. Nyrkki heiluu ja veri lentää melkein joka pätkässä.
-Se on meidän tavaramerkkimme toteaa Penttinen. - Mutta kyllä nämä ver
ja kauhusysteemit ovat meillä huumorisävytteisiä.
Penttinen,
Kolivuori ja Huovinen ovat yhdessä Acid Cinema. Epäkaupallinen ja epävirallinen
tuotantoyhtiö kasaa epäkaupallisia ja epävirallisia elokuvia. Poikain
tuotoksia voi
imuroida Internetistä, ja viime aikoina niitä on nähty MoonTV:llä. Eri
puolilla maata liikkuu ryhmän teoksia VHS-kopioina ja CD-rompulla. Onpa
kansainvälinen yleisökin löytänyt Acid Cineman. -Joku oli kuulemma katsonut
meidän elokuvia Brasiliassa asti. Olikohan ymmärtänyt paljoakaan kun
puhuttiin suomea? miettii Kolivuori.
Penttinen arvioi että erikoinen
absurdi huumori on syynä siihen, että Acid Cineman elokuvat ovat saavuttaneet
vankan ja "erittäin fanattisen" kannattajakunnan ympäri Suomea. Ainakin
tekijöillä itsellään on ollut hauskaa. (Välillä elokuvien taustalla
kuuluu paljastavaa räkänaurua.) Tarkkaa käsikirjoitusta ei laadita,
vaan ideat visualisoidaan improvisaatioperiaatteella. Kameran kanssa
heilutaan julkisilla paikoilla ohikulkijoiden hämmästykseksi. Eräälläkin
pätkällä saadaan ihastella oululaisen virkistyssoutelijan monttuaukista
olemusta, kun ohitse veneilee täysin palkein Halloween-musiikkia paukuttava
Dracula. -Elokuvien teko on ollut aina hauskaa. Toivottavasti hauskuus
säilyy, Penttinen sanoo.
Askel digitaaliaikaan
Kaikki sai alkunsa 80-luvun
lopulla, kun Penttinen ja Kolivuori alkoivat siirtää visioitaan VHS-nauhalle.
-Tekniikka ei ole koskaan ollut ykkösasia. Pikemminkin se kiehtoo, miten
saa toteutettua omat ajatuksensa. Tekniikka palvelee näkemystä, muotoilee
Penttinen.
Aluksi kotitekeleen maku
oli vahva, ja editointi hoitui VHS-videoiden jälkiäänitys toiminnolla.
Samanhenkisiä luomuksia syntyy yhä edelleen kasapäin teinipoikien porukoissa
ympäri Suomenmaan. -Yläaste- ja lukioikäisinä kaikki tekevät omia videoitaan.
Me olemme revittäneet vielä vähän pitemmälle, heittää Penttinen. Nykyään
Acid Cinema kuvaa digitaalisesti ja editoi tietokoneella. Digitaalisuus
on tuonut tasa-arvon ajan; melkein kuka tahansa voi kuvata ja käsitellä
kuvaa tasokkaasti, ylistävät tekijät.
Ruskonniityn Pumpeli
Kaikki tekevät melkein kaikkea,
kuuluu työnjako Acid Cinemassa. Penttinen ja Kolivuori näyttelevät monesti
useitakin rooleja samassa filmissä, ja Huovinen kunnostautuu kameramiehenä
ja editointijedinä. Miehet ovat tehneet niin lyhyitä elokuvapätkiä kuin
massiivisia "kokoillanproduktioita". Mukaan mahtuu vakavaa dokumenttia:
taltiointia Oulussa järjestetystä Time Tunnel -tanssitapahtumasta.
Viimeaikaisin luomuksiin
kuuluu muun muassa Pumpeli projekti. Oululaiset opiskelijat Eki ja Ville
katoavat synkkään metsään tehdessään dokumenttia Ruskonniityn pahamaineisesta
Pumpelista. Keväällä sauvakävelijä löytää metsästä valmiiksi editoidun
videonauhan, josta näemme Ekin ja Villen viimeiset hetket. Hieman varhaisempaa
tuotantoa edustaa esimerkiksi Planet of the Bouncers (Portsareiden planeetta).
Suomalainen kosmonautti haaksirikkoutuu vieraalle planeetalle, jota
asuttavat degeneroituneet portsarit.
Vaivaa on nähty jokaiseen
elokuvaan tunteja ja henkisiä kärsimyksiä laskematta. Miksi? -Kuka sen
osaa muutamaan lauseeseen tiivistää, mikä tässä viehättää. Onhan tämä
luovaa puuhaa, hyvää vastapainoa loogiselle mietiskelylle Huovinen keksii.
Loogista mietiskelyä hän harrastaa työssään tietotekniikka-alalla. -On
vaan niin hauskaa päästä irrottelemaan kameran edessä, selvittää Penttinen.
Elokuvanteko on viemässä Penttisen mukanaan kokonaan: hän on vaihtanut
työt tietotekniikkafirmassa opiskelupaikkaan Oulun käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen
videolinjalla.
-Tavoitteet ovat suuret.
Jutellaan parin vuoden päästä uudelleen. Silloin mulla on päässä aurinkolasit
ja takki tietenkin auki, hän murjaisee.
|
